Mieli, minun pahin vihollinen

Jokaisen sisällä, syvällä sisimmässä on sielullinen paikka, hiljaisuuden pyhäkkö, jossa voi kuulla sydämen äänen ja Pyhän Hengen.  Tässä paikassa oleminen ei ole minulle pysyvää tai saattaa olla, että siitä joskus sellainen tulisi. Siellä tuntee olevansa hellässä ja turvallisessa syleilyssä, kaiken muutoksen ulottumattomissa. Sitä on samanaikaisesti päämäärässä sekä aivan alussa ihmeen edessä.

Aamulla herätessä on pienenpieni maaginen hetki, kun kaikki on hiljaa sekä ulkoisesti että eritoten sisäisesti. Se on hetki, joka on äärettömän kaunis, ihana olemisen välähdys. Valitettavasti se on vain välähdys, sillä on erittäin vaikeaa pysyä siinä maagisessa hetkessä, olla hiljaa ja kuunnella sydämen ääntä. Olen kuullut sanottavan, että sydän olisi sielun paikka.

Tämän jälkeen aamulla tulee hetki, jolloin olen itsessäni ja pystyn vain todistamaan päässäni virtaavaa ajatusten jatkuvaa tulvaa, sisäistä puhetta, ihan kuin itse katselisi sivusta, kunnes päivän tekemiset vievät huomion ja tämä kaikki unohtuu tekemisen alle. Sitten se tulee kuin vyörynä päälle, itse enää tajuamatta että se tapahtuu. Päivän alkaessa se – oma mieli – ajattelee alinomaa, se ajattelee sitä mitä on tehnyt, miten olisi voinut tehdä asiat paremmin, mitkä ovat tekojeni seuraukset, miksen tehnyt niin kuin olisi pitänyt tehdä. Tai sitten mieli murehtii tulevaa. Sitä mitä aikoo tehdä kyseisenä päivänä, mihin toimiin tulee ryhtyä, mikä vaara odottaa kulman takana, kuinka välttää kaikki se, mitä ei halua ja kuinka saavuttaa se, mistä on aina haaveillut. Näin päivä etenee ja minä olen täysin yhtä ajatusteni kanssa ja ajatusten aiheuttamien tunteiden pyörteissä.

Mieli on olemisen pahin vihollinen, sillä hetkessä se vie pois olemisesta ajattelemiseen. Jooginen lähestymistapa perustuu mielenliikkeiden hallintaan. Mieli on suuri syyllinen. Itsehillintä pelastaa monet tilanteet, jos pystyy pitämään mielensä tasapainossa, pysymään hillittynä ja toteuttamaan omat henkiset harjoitukset huolestumatta tai kiihtymättä liiallisesti mistään. Silloin voi luottavaisesti ja kärsivällisesti odottaa tekojensa lopputulosta ja niiden seurauksia.  Samaistumalla täysin mieleeni vie se minut myös samaistumaan kaikkeen mielen heilahteluihin, ylä-ja alamäkiin, epätoivoon, toivoon, turhautumisen, epäonnistumisen ja voitonriemun tunteisiin.  Tavoitteena olisi kehittää luja perusrakenne, joka kestää ailahtelut ääripäästä toiseen. Tavoitteena on tasapainoinen yhteys fyysisessä kehossa, mielessä sekä sielussa ja näiden osien jatkuvassa yhteistyössä.

Ajatteleminen on myös hyödyllistä ja tarpeellista kunhan sen voi tehdä oikeassa hetkessä, kyeten itse päättämään, mitä ajattelee ja milloin ajattelee. Jotta voisi pysyä oman mielen herrana eikä orjana. Ajattelemista tarvitaan esimerkiksi asioiden suunnitteluun, mutta kuinka usein kesken suunnittelun mieli lähteekin poukkoilemaan pois kyseisestä asiasta harhateille.  Kun näin tapahtuu, mieli ei olekaan enää kovin luotettava, emme enää ole sen herra.  Jos kulkuvälineemme auto taikka polkupyörä ei menisikään sinne mihin olemme päättäneet mennä, vaan lähtisi kesken kaiken poukkoilemaan minne sattuu, olisimme pahassa pulassa – näin käy helposti oman mielemme kanssa.

Jooga on työväline mielenhallintaan ja hiljentämiseen. Se on harjoitus, jossa jatkuvasti harjoitellaan mielen suuntaamista päättäväisesti johonkin, joogassa hiljaisuuteen ja kehon kuunteluun kohti sielua. Mitä useammin tarkoituksellisesti menen kohti olemista, kohti itsessäni olevaa hiljaisuuden pyhäkköä, sitä tutummaksi se tulee, yhä helpommaksi löytää. Yhteys Pyhän Hengen temppeliin ruumiissani on riemukas palkinto mielenhallinnasta.

Joogaliikkeitä tehdessä saamme opetella olemista ja kärsivällisyyttä, koska siinä ei ole kyse päämäärästä tai suorittamisesta, jonkin asennon saavuttamisesta niin että voisi sanoa päässeensä jonnekin. Joogaliikkeet ovat tilaisuus herkistyä hetkessä olemiselle. Yhä uudelleen samoissa asennoissa olemista, jossa kehitämme olemisen laatua, laajennamme tietoisuutta tuntemaan, kokemaan, kuulemaan ja ymmärtämään yhä enemmän itsestä ja Jumalasta, jatkuvasti kohti sisäänpäin menemistä.

Elämässä mieli saattaa harhauttaa meitä jatkuvasti tavoittelemaan päämääriä ja suorittamaan tehtäviä, unohtaen hetkessä olemisen, kaiken sen kauneuden ja suuruuden, joka sisältyy pienimpiinkin tilanteisiin ja tehtäviin. Pyhyys, joka kätkeytyy kaikkiin hetkiin jää silloin näkemättä. Päämääriä tavoitellessa ja elämän jokapäiväisiä velvollisuuksia hoitaessa hiljaisuuden pyhäkkö on pysähdyspaikka, joka antaa voimaa, viisautta sekä ymmärrystä elämän jatkuvaan liikkeeseen. Siellä vierailu kääntää päämääräksi jokaisen hetken ja siinä olemisen, sekä sen kokemisen mahdollisimman täydesti. Pysähtyminen ja muutaman syvän hengityksen ottaminen tunnustellen kehoani ja antaen huomiota sille mistä hengitykseni, minun elämänvoimani on lähtöisin, tuo minut tasapainoisemmaksi omaan olemukseeni, kaikkiin puoliin joista minä koostun.

Jos onnistuisin pysymään yhteydessä mielen takana olevaan tilaan, saadessani hetken rauhaa mielen jatkuvasta lörpöttelystä, saattaisi olla, että kuulisin hiljaisuudesta Pyhän Hengen äänen puhuvan minulle jatkuvasti Jumalan tahdon puolesta.

Mielenrauha, mikä ihana sana, olkoon rauha omassa mielessäsi.

 

Rita Saari on jooga- ja meditaatio-ohjaaja. Hän pitää kristillisen joogan kursseja Helsingin seurakunnissa.