Hiljainen tila

 män sivuston nimi haastoi miettimään hiljaista tilaa. Olen elämässäni tehnyt oivalluksia ihmisyyteen liittyen sekä työni että erityisesti omien elämänkokemusteni kautta. Näistä merkittävin on hiljaisen tilan merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Tämä oivallus sai minut etsiytymään kahden vuoden mittaiseen mindfulness-ohjaajakoulutukseen, jonka saan päätökseen keväällä 2014. Minusta läsnäolon taidoissa piilee iso viisaus. Perusajatus on niin tärkeä, että vien sitä ilolla ja riemulla eteenpäin niille ihmisille, jotka kaipaavat elämäänsä sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa.

Hiljainen tila voi olla ulkoinen tila: sauna, metsä, oma koti lasten mentyä nukkumaan tai mikä tahansa paikka, jossa mieli ja korvat saavat levätä. Ja sitten on se toinen tila: hiljainen sisäinen tila. Ulkoinen hiljainen tila usein tukee sisäistä hiljaista tilaa – on helpompi saavuttaa hiljaisuus ja rauha, oma perusolemuksemme silloin, kun ulkoiset olosuhteet ovat suotuisat.

Olen itse vakuuttunut siitä, että iso osa kärsimästämme stressistä, ahdistuksesta, masennuksesta, ylipainosta, peloista ja monesta muusta pahasta olosta johtuu siitä, että olemme kiinni ajatuksissamme ja tunteissamme. Tämä todetaan myös niissä lukemattomissa tutkimuksissa, joita viime vuosikymmeninä on maailmalla muun muassa lääketieteen kentällä tehty. Edellä mainitsemani jumitila aiheuttaa sen, että sama levy pyörii päässä päättymättömästi niin, ettemme läheskään aina pysty tiedostamaan tilaa, joka vie voimia ja aiheuttaa levottomuutta. Ihmisen mieli toimii luontaisesti niin, että elämme paljon menneessä ja tulevassa ja vähemmän tässä ja nyt. Itse haluan kutsua tässä ja nyt olemisen tilaa sisäiseksi hiljaiseksi tilaksi.  

Meillä on luontaisesti kyky löytää läsnäolon tila. Kerran olimme niin läsnä elämässä, ettei maailmassa muuta ollutkaan. ”Taivasten valtakunta on lasten kaltainen”. Katso lasta ja ihmettele sitä ihmeellistä taitoa, jota läsnäolon taidoksi kutsutaan. Lapselle jokainen toimi on ainutkertainen: hän uppoutuu kulloisellakin hetkellä tapahtuvaan täysillä vailla murhetta menneestä tai tulevasta.

Läsnäoloa voi harjoittaa joko tekemisen tai ei-tekemisen tilassa. Tekemisen tilassa läsnäolon taito tarkoittaa esimerkiksi sitä, että istuessamme bussissa, todella istumme: saatamme aistia penkin kosketuksen selässä, nautimme hetkestä ennen töihin menoa emmekä tee töitä kännykän välityksellä tai murehdi tulevaa palaveria. Kun syömme, katsomme lautasella olevia värejä, tuoksutamme ruokaa, maistelemme ruokaa suupala kerrallaan ja huomaamme hetken, kun vatsa on täynnä. Kävellessämme tunnemme jalkojen liikkeen, kiven kengän alla, aistimme selvemmin, missä kuljemme ja miltä tuulenvire kasvoilla tuntuu. Eli kun teemme, teemme asiat tietoisesti emmekä sen automaattiohjauksen varassa, johon varassa niin kovin paljon kuljemme.

Ei-tekemisen tila on meditaation harjoittamisen tila. Meditaatio ei tarkoita buddhalaista puun alla istumista ja valaistumisen tilan odottamista vaan hiljentymistä ja rauhoittumista, kääntymistä sisäänpäin. Meditoida voi erilaisissa asennoissa, mutta tavoite on sama: sisäisen levyn pysäyttäminen. Meditaatiossa mieli vaeltaa, mutta sen saa palautettua takaisin kehoon. Sisältä nousevat tunteet ja ajatukset ovat tärkeitä merkkejä tiellä itsetuntemukseen ja oman perusolemuksen hyväksymiseen. Mindfulnessin minun mielestäni parhaita perusajatuksia on se, että tunteet eivät ole positiivisia tai negatiivisia vaan ne ovat vain tunteita, jotka kantavat mukanaan jotain itselle tärkeää sanomaa – ne ovat tie itsetuntemukseen ja oman itsen rakastamiseen.

Hiljainen tila on siitä erikoinen paikka, että sinne päästäkseen on oltava rohkea ja peloton – siellä saa kohdata itsensä ihan kokonaan. Oman olemuksen sopukoissa asustaa sinun lisäksesi sisäinen lapsesi, joka kantaa mukanaan paitsi iloa, myös lapsuuden haavoja ja tunnekokemuksia, jotka ovat varastoituneet kehoomme kuin muistitikulle. Minun kokemukseni mukaan hiljaisessa tilassa asuu muutakin. Siellä, elämän lähteen rannalla, saat kohdata myös Jumalan, joka katselee sinua kaikella rakkaudella ja tarjoaa turvaa ja hyväksyntää, joita jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee.

Miia Leinonen

Toimin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa sielunhoidon soveltavien opintojen yliopisto-opettajana, keikkapappina ja ryhmäliikunnanohjaajana. Olen myös Hidasta elämää -sivuston kolumnistina.