Läsnäolon taito

Mindfulness tarkoittaa suomeksi tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Viimeksi kirjoitin hyväksymisestä, nyt haluan kirjoittaa sanasen läsnäolosta.

Sanaa läsnäolo käytetään paljon, mutta harvoin selitetään, mitä sana tarkoittaa. Kun nimi on läsnäololistassa, olenko silloin läsnä? Vai onko pelkkä fyysinen keho paikalla, mutta mieli vaeltaa? Ajatus lentää, pää on pilvissä ja keho jossain muualla. On hienoa, että meillä on taito ajatella, analysoida ja suunnitella. Ja se vasta taito onkin, että osaa joskus lopettaa ajattelemisen. Tai ainakin se, että tiedostaa, kuinka paljon mieli vaeltaa. Käytännössä mielen vaeltaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aamupalaa syödessämme keho istuu keittiönpöydän ääressä ja mieli on jo työpalaverissa, stressikäyräkin siinä saattaa olla jo korkealla. Usein olemme stressaantuneita juuri tästä syystä.

Läsnäololla tällä hetkellä ymmärrän tilaa, jossa on vain tämä hetki. Ei ole mennyttä eikä tulevaa vaan juuri tämä käsillä oleva hetki. Elämä kokonaisuudessaan avautuu hetki hetkeltä juuri sellaisena kuin se avautuu siitä huolimatta, että niin usein pyrimme siihen vaikuttamaan eli kontrolloimme elämää. Olisipa niin hienoa, jos pystyisi antautumaan elämälle niin, että antaisimme jokaisen hetken tulla sellaisena kuin se on meille tarkoitettu. Läsnäolon hetki, joita meillä kaikilla on silloin tällöin, koetaan usein hyvin mielekkäänä ja antoisana hetkenä.

Mindfulness –meditaatioharjoittamisen avulla näitä läsnäolon hetkiä pyritään pidentämään, jolloin harjoittamisen positiiviset vaikutukset alkavat pikkuhiljaa tulla näkyviin. Näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi stressintunteen väheneminen ja masentuneisuuden tai ahdistuneisuuden helpottuminen. Läsnä voi olla myös arkipäivän puuhissa samaan tapaan kuin lapsi palapeliä rakentaessaan – keskittyneenä juuri käsillä olevaan tekemiseen. Voitko tuntea tiskiveden lämmön ihollasi tai shampoon pehmeyden hiuksissasi suihkussa ollessasi, voitko tuntea kivien kenkiesi alla kävellessäsi tai haistatko keväisen mullan tuoksun ulkona istuessasi?

Kukaan ei voi olla läsnä koko ajan. Mutta pienen keitaan itselleen voi joka päivä tarjota pienellä ja yksinkertaisella tavalla: hengittämällä syvään ja antamalla pään tyhjentyä kaikista ajatuksista. Hengitys on myös yksinkertainen tapa päästä irti itselle raskaine koettujen tilanteiden aiheuttamista tunnereaktioista.

Kun on oikein läsnä itselleen, kuulee ja näkee helpommin omat ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset - melussa on vaikea kuulla niitä hienovaraisia viestejä, joita meille jatkuvasti lähetetään. Oma sisimpämme puhuu, se tietää kyllä vastaukset kiperiinkin kysymyksiin.

Kun on läsnä itselleen, voi olla läsnä myös toisille. Läsnäolo on kokemukseni mukaan jonkinlaista taikaa: se saa ihmiset hehkumaan. Jos olet läsnä toiselle, voit tarjota hänelle kokemuksen siitä, miten hän on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisenaan. Korvatkin ovat enemmän auki toiselle silloin, kun sisäinen ajatusvirta on hiljennetty, toinen saa kokemuksen kuulluksi tulemisesta.

Voisiko olla niin, että läsnäolon hetkessä voimme herkistyä kuulemaan myös Jumalan läsnäoloa ja Hänen vastauksiaan rukouksiimme ja hiljaisiin huokauksiimme? Joskus hiljaisuudessakaan emme kuule, koska vielä ei ole oikea aika.

 

Miia Leinonen

Toimin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa sielunhoidon soveltavien opintojen yliopisto-opettajana, keikkapappina, MIndfullness- ja ryhmäliikunnanohjaajana. Olen myös Hidasta elämää -sivuston kolumnistina.