Siul on oikeus siun omii tunteisii!

Kesken kesäisen juoksulenkin sain yhtäkkiä, ilman että olisin asiaa mitenkään akuutisti pohtinut, oivalluksen. Minulla ja ystävälläni on suunnitteilla surutyöhön liittyvä projekti ja siihen tämä havaintoni lähinnä liittyi.

Olen monesti kirjoittanut läsnäoloon liittyviä teemoja ja kertonut siitä, miten pidän mindfulnessiin liittyvästä kysymyksestä, jonka voi nostaa mieleensä, kun jokin asia tekee oikein tiukkaa:

Voinko olla tämän tunteen kanssa?

Voitko istua, olla selinmakuulla, antaa luvan tunteelle ja katsoa, mitä sille tapahtuu? Voitko olla kaikkien niiden tuntemusten kanssa, jotka tulevat – henkisen kivun, surun ja kehon tuntemusten kanssa. Sellaistenkin jotka sattuvat tosi kovasti.

Voitko aistia, miltä kehossa tuntuu nyt?

Viime talvena Imatran likka Antsku heitti ilmoille sloginsa ”siul on oikeus siun omii tunteisii!”. Ainakin meidän naisten kesken sanotaan usein, että sinulla on oikeus omiin tunteisiisi. Miehistä en niin tiedä, olenkohan koskaan mahtanut kuulla kenenkään miehen sanovan toiselle tuolla tavalla.

Lause on minun mielestäni hyvin tärkeä. Olen kuluvana kesänä herännyt tähän sanontaan useaan otteeseen: olen itse sen sanonut monelle, en vitsimielessä kylläkään. Hassua on tietysti se, että usein unohdan sanoa sen itselleni. Sellaisia me auttajat joskus ollaan.

Vastaanotto lauseelle on yleensä hyvin samankaltainen: tulee itku, ehkä helpotus siitä, että tunne jota varastoi kehoon, saa vapautuksen. Usein ihmisillä, myös minulla, tukahdutetuista ja ”alas”painetuista tunteista tulee tunne, että on tulossa hulluksi. Hulluksi tulemisen liittyy voimakkaaseen reagoimiseen ja tunteisiin samaistumiseen. Jos samaistuu omiin tunteisiinsa, kuten monesti käy, on yhtä tunteidensa kanssa ja ikään kuin vaarassa joutua pyörteeseen, jossa elämänhallinnantunne on kadoksissa ja hetkeksi se joskus katoaakin.

Mindfulnessin kysymykset auttavat olemaan tunteiden kanssa, vaikka ne eivät poistu. Mutta ne voivat auttaa antamaan tunteille luvan tulla ja olla, ehkä hyväksyä, että elämä on nyt tätä – hetken kuluttua se voi olla jotain muuta. Ja itse voi, vaikka pienenkin hetken, saada kokemuksen siitä, miten henkisen kivun (taikka vaikka fyysisenkin) kanssa on lupa olla, väistelemättä sitä. Joskus itsensä kanssa voi asettua aivan kuin tarkkailijan asemaan. Kun katselee hiukan etäämmältä, saa tilaa nähdä vähän tarkemmin ja laajemmin. Vähän samaan tapaan kuin autoa ajaessa: autokoululainen näkee liikenteen kapeasti ja kiinnittää paljon huomiota auton hallintaan, kokenut ajaa jo automaattisesti ja pystyy seuraamaan liikennettä paljon harjoittelijaa laajemmin.

Lopulta tiikerin vapauttaminen on helpottavampaa kuin sen piilossa pitäminen. Piilossa tiikeri vaatii itselleen koko ajan ruokaa, sisäinen levottomuus vaatii väistöliikkeitä, suklaata, alkoholia ja kaikenlaista oheistoimintaa.

Sitä vaan lenkilläni mietiskelin, että mahtaako sanonta ”sinulla on lupa tunteisiisi” tarkoittaa juuri sitä, että sinulla on lupa pysähtyä ja olla tunteen kanssa. Mitä jos istuisitkin ystävän tai läheisen vierelle ja sanoisit sen sijaan, että tarjoat vaikeassa elämäntilanteessa elävälle lenkki- tai leffaseuraa ja seurapeli-iltaa (nekin voivat tehdä hyvää!) sanat: et ole tulossa hulluksi, anna tunteiden tulla, vapauta tiikeri, joka raapii sisäistä kellarinluukkuasi.

Joskus käy muuten niinkin, että tunne jota luultiin tiikeriksi, onkin kissanpennun kokoinen. Haudatulla ja pitkään haudutetulla tunteella on taipumus ihmisen mielessä suurentua. Aina tiikereillä ja kissoilla on jokin tärkeä sanoma mukanaan, joka kantajan tulisi huomioida. Tunteet on tarkoitettu suunnannäyttäjiksi, sisäisiksi opasteiksi elämän matkalla.

Jon Kabat-Zinn kirjoittaa:

”Tietoisuus ei välttämättä kaikissa olosuhteissa vähennä tuskaamme. Pikemminkin se tarjoaa meille suuremman astian pidellä kärsimystämme hellästi ja tuntea se läheisesti kaikissa tilanteissa. Tämä saa aikaan muutoksen – ja parantumisen.”

 

Miia Leinonen

Toimin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa sielunhoidon soveltavien opintojen yliopisto-opettajana, keikkapappina, MIndfullness- ja ryhmäliikunnanohjaajana. Olen myös Hidasta elämää -sivuston kolumnistina.