Toinen viikko: Risti ja pahuus

Paaston ja pääsiäisen aikana on hyvä hetki viipyä hieman tavallista enemmän hengellisten pohdintojen parissa. Yksi kelpo vaihtoehto on lukea paastokirjaa; pohdiskella ja rukoilla jonkun itseään fiksumman syvällisten ajatusten äärellä. Valitsin paastokirjakseni Canterburyn arkkipiispan ”tilaaman” paastokirjan Looking Through the Cross. Sen on kirjoittanut pastori, tohtori Graham Tomlin, joka on St. Mellitus Collegen dekaani ja tunnettu lontoolaisen seurakuntaelämän kehittäjänä.

Kirjan teemana on pohtia kristillistä uskoa ristin näkökulmasta. Tässä blogissa esittelen kirjan mietteitä luku kerrallaan. Kirjan itsensä saa tilattua helposti monista verkkokaupoista itselleen tarkempaa perehtymistä varten. Tervetuloa mukaan paaston ja pääsiäisen matkalle!

**

Risti ja pahuus

"Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa." Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas." Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.

Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!" (Mark. 15:33-39)

"Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu." (1.Kor. 15:3)

Kertomus Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ei ole mitenkään kaunis. Rankkojen yksityiskohtien lisäksi kuvauksen dramatiikkaa lisää kärsivän Jeesuksen tuskaisa huuto, hylätyn ihmisen huuto. Huuto kumpuaa inhimillisestä hylätyksi tulemisen kokemuksesta, jota me kaikki pelkäämme lapsuudestamme lähtien. Hylätty pelkää rakkauden menetystä. Ja sitä ovat evankeliumit täynnä: Jeesuksen suhdetta rakastavaan Isään. Jumala näyttää sen Jeesuksen kasteen yhteydessä, Isä rakastaa Poikaa ja Poika rakastaa Isää. Ja nyt Jeesus tuntee rakkauden kadonneen ja hylänneen hänet. Hylkäys on niin totaalinen, ettei edes yleisö ymmärrä sitä.

Hylätyksi tuleminen oli teologinen haaste myös apostoleille. Paavali tiivistää vastauksen lyhyesti: ”Kristus kuoli syntiemme tähden”. Varhaisille kristityille Jeesuksen kuolema oli paljon enemmän kuin vain opettajan elämän surkea ja onneton loppu. Juutalaisina he näkivät yhteyden omaan perinteeseensä, jossa pääsiäisenä Israelin kansa uhrasi lampaita syntiensä tähden temppelissä. Jeesus oli uhrikaritsa. Ja olihan Jeesus itse ennustanut kohtalonsa. Toinen ja vielä vakuuttavampi asia oli Kristuksen ylösnousemus, jonka kautta golkatan tapahtumat näyttäytyivät täysin uudessa valossa. Kristus kuoli syntiemme tähden. 

Mitä sitten ovat nuo synnit? Tämän päivän ihmiselle ei ole kovinkaan helppoa ymmärtää tai puhua synneistä. Myös viittaaminen synteihin jossain ajanlaskun alun maailmassa tai vielä kauempana muinaisen Israelin historiassa tuntuu vanhentuneelta ja menneeltä horinalta. Onko muka olemassa jotain syntisyyttä jonka Kristus kuolemallaan kokonaisuudessaan korjaa?

Emme ehkä ymmärrä tekojemme seurauksia omien ihmissuhteidemme ulkopuolelle. Mutta jos tarkastelee hetken maailmaa niin huomaa että yksittäisen ihmisen valinnat saavat aikaan monia laajempia vaikutuksia. Monien yksittäisten ihmisten pahuus on muuttunut koko ihmiskunnan ja luomakunnan rakenteelliseksi synniksi; kun tuhoamme ilmastomme, asuinympäristömme, kylvämme riidat yhteisöihin ja tuhoamme itsemme ja toisemme. Pienet hyvät teot voivat johtaa suureen luovuuteen ja samalla pieni viha, turhamaisuus, ilkeys voi tuottaa suurta vahinkoa koko kosmiselle järjestykselle ja lopulta vahingoittaa sitä joka pitää tuota järjestystä yllä – Jumalaa.

Miten Jeesus voi sovittaa suhteemme Jumalaan? Miksi hänen täytyi kuolla?

Jo varhaiset kristityt osasivat määritellä vastauksen: Kristus kuoli yhtenä meistä. Kristus ei ollut vain yliluonnollisen olennon jatke tai osa vaan hän täysin oli Jumala ja täysin ihminen. Tästä syystä Kristus saattoi kuolla edustaen koko ihmiskuntaa. Koska ihmiskunta itse oli vastuussa synneistään niin ainoastaan ihmiskunta saattoi sovittaa syntinsä. Kristus sovittikin ne ihmiskunnan edustajana, meidän edustajanamme.

Pyhä Athanasios kirjoitti ”ottaen meidän ruumiimme, hän antoi sen kuolemalle kaikkien edestä ja uhrasi itsensä Isälle. Tämän hän teki vilpittömästä rakkaudesta meitä kohtaan, että kaikki kuolema kuolisi ja kuoleman laki tulisi sovitetuksi”. Kun Kristus kuolee niin koko ihmiskunta kuolee hänen kanssaan syntien sovitukseksi. Me olemme siis maksaneet synneistämme – maksaneet niistä Kristuksessa.

Olemme varsin suuren mysteerin äärellä. Luomisen haavat on maksettu Kristuksen haavoissa. Jumalan Poika on Isänsä hylkäämä jotta meidän adoptoitujen lasten ei koskaan tarvitsisi olla. Ja vaikka kuinka yrittäisimme tätä ymmärtää, mysteerin ja salaisuuden varjot peittävät näkyvyyden. Ja oikeastaan ihan hyvä niin. Lopulta meidän ei tarvitse kuin ihmetellä, kuten sotilas ristin juurella: ”Totisesti, tämä mies oli Jumalan Poika”.

Henri Järvinen