Kolmas viikko: Risti ja valta

Paaston ja pääsiäisen aikana on hyvä hetki viipyä hieman tavallista enemmän hengellisten pohdintojen parissa. Yksi kelpo vaihtoehto on lukea paastokirjaa; pohdiskella ja rukoilla jonkun itseään fiksumman syvällisten ajatusten äärellä. Valitsin paastokirjakseni Canterburyn arkkipiispan ”tilaaman” paastokirjan Looking Through the Cross. Sen on kirjoittanut pastori, tohtori Graham Tomlin, joka on St. Mellitus Collegen dekaani ja tunnettu lontoolaisen seurakuntaelämän kehittäjänä.

Kirjan teemana on pohtia kristillistä uskoa ristin näkökulmasta. Tässä blogissa esittelen kirjan mietteitä luku kerrallaan. Kirjan itsensä saa tilattua helposti monista verkkokaupoista itselleen tarkempaa perehtymistä varten. Tervetuloa mukaan paaston ja pääsiäisen matkalle!

***

Risti ja valta

’Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti."’ (Luuk. 23:3-5)

Kohdatessaan juutalaisten suuren neuvoston Jeesus kohtasi aikansa sivistyneen älymystön. Kuitenkaan heillä ei ollut valtaa tuomita Jeesusta vaan hänet lähetettiin kohtaamaan alueen keskeisin vallanpitäjä: roomalainen maaherra Pontius Pilatus. Pilatuksella oli kaikki valta tuomita kenet tahansa. Hänellä oli valta päättää elämästä ja kuolemasta Rooman vallan nojalla. Hänellä oli valta yli Jeesuksen. Valta päättää Jeesuksen elämästä ja kohtalosta. Jeesuksen kärsimystiellä Valta kohtaa Vapahtajan.

Myös Paavalin ongelmaseurakunnassa Korintissa oli kyse vallasta. Sekalainen seurakunta koostui niin ylhäisistä kuin alhaisistakin. Sen ajan yhteiskunnassa valta ennen kaikkea erotti ihmiset toisistaan. Kuitenkin Jumala toimi Korintissa yllättävällä tavalla. Varmasti kristityille olisi ollut helpointa käyttää valtaa hyväkseen ja tehdä seurakunnasta ensisijaisesti eliitin yhteisö tai säilyttää olemassa olevan hierakiat. Luoda yhteyksiä kaupungin yläluokkaan ja päästä mukaan vallan saleihin. Seurakunnan ykkösapostolina olisi kannattanut käyttää lahjakasta ja koreaa Apollosta, ruman ja äkkiväärän Paavalin sijaan. Paavalin viesti on toinen. Seurakunnassa tarvitaan tasa-arvoa ja nöyryyttä. Paavali ei itsekään halunnut kohota suureksi filosofiksi tai johtajaksi vaan säilyttää teltantekijän askareet ja tienestit kauppakojujen keskellä.

Mutta miksi hylätä vallan tuomat mahdollisuudet? Jos valta on mahdollisuus vaikuttaa, saada asiat rullaamaan, muuttaa olosuhteita tai ihmisiä, miten Jumala sitten voi saada tavoitteensa saavutettua? Miten hän voi pelastaa koko maailman? Ristiinnaulitun avulla.

Risti tuo uuden näkökulman niin viisauteen kuin valtaankin. Suuruuden sijaan edessämme on voimattomuus. Mitä muuta ristiinnaulitun ihmisen tilanne voisi olla? Ei ole sosiaalista, taloudellista, poliittista valtaa jos ei edes pysty liikkumaan. Ei pelastamaan itseään. Ristillä voi vain roikkua ja kärsiä. Ei ole mitään toivoa. Kun hengitys lakkaa niin kaikki lakkaa. Mutta Jumala yllättää odotuksemme.  Jumalan voima paljastuukin kaikkein heikoimmalla hetkellä.

Auktoriteetti tai valta on asia johon mielellämme nojaamme, mutta Jumala nauraa kun otamme sen turhan vakavasti. Pelkäämme voimattomuutta, joten juoksentelemme kärsimättömästi hyveiden ja mahdollisuuksien perässä. Meidän sisäinen tilamme huutaa itsetuntoa ja arvoa, jotka pohjautuvat saavutuksiimme, ulkonäköömme, varallisuuteemme, työhömme, asemaamme... Toisin sanoen meidät on rakennettu vaatimaan palkintoa, valtaa ja mahdollisuuksissa omata ja omistaa. Mutta Jumalan edessä näillä millään ei ole merkitystä.

Risti on paradoksi. Se paljastaa ihmisen vallan tyhjyyden, koska se näyttää että ainoa tie Jumalan luo on kapean ristinmuotoisen portin läpi.  Katumuksen ja uskon tie. Meidän puolestamme kuolleen Kristuksen tie. Ajatus on todella radikaali. Että kaikki ihmiset: ylhäiset ja tavalliset, rikkaat ja köyhät, menestyneet ja merkityksettömät ovat samalla viivalla Jumalan edessä. Tämä ajatus on perusta ihmisoikeuksille, demokratialle ja yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle – myös kristinuskolle.

Jeesus saattaa näyttää varsin voimattomalta ristillä, mutta asia ei ole suinkaan niin yksinkertainen. Seisoessaan Pilatuksen edessä hänellä on jotain sellaista valtaa mikä ylittää roomalaisen maaherrankin vallan, valta olla totta kutsulleen uhrata itsensä toisten puolesta. Monet Kristuksen seuraajat löysivät saman voiman marttyyriudessa. Ja tavallaan sama voima on mahdollista meille, jotka olemme valmiita uhraamaan omasta ajastamme ja elämästämme toistemme hyväksi. Kun jätämme oman etumme ja toimimme toistemme etujen edestä rakkauden nimissä.

Kun Jumala omasta tahdostaan alistui Kristuksessa raa´an ja häpeällisen kuoleman uhriksi meidän tähtemme, Hän teki sen koska juuri ihmiskunta oli arrogantisti kääntynyt pois Hänestä. Ja siinä piilee Jumalan valta: valta mennä ristille ihmisten vuoksi jotka eivät olisi sitä ansainneet. Se on rakkauden valtaa.  Kun me opimme ”ylpeilemään Herrasta ” (1 Kor. 1:31), opimme että elämässämme ei kenties merkittävintä ole asiat tai asemat joita voimme saavuttaa vaan Jumala joka rakasti meitä Kristuksessa. Opimme myös tekemään rakkauden tekoja Hänen tavallaan. Kun meillä on vähän hävittävää, meillä on enemmän annettavaa. Kun menetämme rakkauden valtaan ja voimaan, voimme löytää voiman ja vallan rakastaa.

Henri Järvinen