Neljäs viikko: Risti ja identiteetti

Paaston ja pääsiäisen aikana on hyvä hetki viipyä hieman tavallista enemmän hengellisten pohdintojen parissa. Yksi kelpo vaihtoehto on lukea paastokirjaa; pohdiskella ja rukoilla jonkun itseään fiksumman syvällisten ajatusten äärellä. Valitsin paastokirjakseni Canterburyn arkkipiispan ”tilaaman” paastokirjan Looking Through the Cross. Sen on kirjoittanut pastori, tohtori Graham Tomlin, joka on St. Mellitus Collegen dekaani ja tunnettu lontoolaisen seurakuntaelämän kehittäjänä.

Kirjan teemana on pohtia kristillistä uskoa ristin näkökulmasta. Tässä blogissa esittelen kirjan mietteitä luku kerrallaan. Kirjan itsensä saa tilattua helposti monista verkkokaupoista itselleen tarkempaa perehtymistä varten. Tervetuloa mukaan paaston ja pääsiäisen matkalle!

Risti ja identiteetti

”Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin.” (Mark. 15:21)

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal. 2:21)

Kuka sinä olet? Kuka minä olen? Meitä ihmisiä luokitellaan eri ominaisuuksien mukaan. Meillä on erilaisia identiteettejä riippuen siitä mihin kategoriaan meidät asetetaan. Meitä voidaan arvioida kansallisuuden, rodullisen alkuperän, uskonnon, sukupuolen tai elämänuran mukaan, muutamia mainitakseni.

Millainen sitten on kristityn identiteetti? Voiko ristin näkökulmasta tarkastella identiteettiä jotenkin toisin?

Raamatussa on lukuisia kertomuksia siitä miten kohtaaminen Kristuksen kanssa muuttaa ihmistä. Voi jopa sanoa, että hänen identiteettinsä muuttuu. Simon Kyreneläinen oli Pohjoisafrikkalainen juutalainen joka sattumalta Jerusalemissa vieraillessaan joutui hetkeksi kantamaan Jeesuksen ristiä. Ilmeisesti tapaus vaikutti suuresti häneen, koska evankeliumien lisäksi Simon tunnetaan kahden alkuseurakunnan kristityn isänä. Hän on sivuhenkilö, jota ei voi väheksyä. Jeesus sanoi, että meidän tulisi ottaa risti ja seurata Häntä. Simon taitaa olla ainoa joka on oikeasti tehnyt niin.

Toinen identiteettinsä muuttanut on Paavali. Ennen Jeesuksen kohtaamista Damaskoksen tiellä hän oli Saul niminen fundamentalistinen kristittyjen vainoaja. Kohtaaminen muutti hänet täysin. Ajatusten lisäksi hän muutti myös nimensä Paulukseksi. ”Minä enää elä, vaan Kristus elää minussa”, hän ajatteli (Gal. 2:20). Hänen vanha identiteetti kuoli ja Kristuksen kautta hän sai uuden identiteetin. Muutos oli niin täydellinen että sen merkiksi hän tarvitsi uuden nimen.

Paavali ajatteli, että hänet ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa. Jos Kristus kuoli meidän tähtemme, niin me liitymme häneen. Ristiinnaulitseminen ei jäänyt vain historialliseksi tapahtumaksi vaan tuli osaksi elämää tässä ja nyt.

Paavali kirjoitti Roomalaisille (6:3-4) ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” Kasteen kautta olemme ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. Näin vanha minämme kuolee ja uusi minämme syntyy. Kuten Israelin kansa kulki Punaisen meren läp,i niin uusi kristitty kulkee veden läpi Luvattuun maahan. Uusi kristitty nousee elämään, kuten Kristus itse ylösnousi kuoleman syvyyksistä.

Koko perhe kastealtaan ympärillä, hymyileviä kasvoja, parhaimmat päällä, voileipäkakut tarjoilupöydillä odottamassa… Ehkä meidän kuvamme kasteesta ei aivan onnistu tavoittamaan sitä radikaalia muutosta mitä varhaiskristillinen ajatus kasteesta on ollut. Silti se ei ole kadottanut alkuperäistä merkitystään.

Kun lapsi kastetaan, hän saa uuden nimen – kristityn nimen. Meidän sukuniememme on päätetty jo kauan ennen syntymäämme, mutta kastenimemme on juuri meitä varten valittu ja annettu. Se on Uusi nimi – joka liittää kasteessa syntyvän uuden ihmisen ja hänen uuden nimensä teologisesti yhteen. Kasteessa meidät liitetään Jumalan perheeseen, me saamme uuden identiteetin, uuden nimen ja meistä tulee Uusi ihminen.

Jos todella haluamme ymmärtää mitä risti meille merkitsee, niin vastaus on tässä: uutta identiteettiä. Se tarkoittaa kuolemaa, ei vaan Kristuksen vaan myös meidän, jotta uusi kristitty ihminen voisi syntyä.

Tarkastellessamme maailman menoa huomaamme että meidät vanhat identiteettimme ovat maailman vihan ja kauhun lähde. Määritellessämme itsemme joksikin ja toiset joksikin toisiksi asetamme ihmiset ryhminä toisiaan vastaan. Ja samoin ”kristittynä” voimme toimia samoin ja tuomita toiset ”toisenlaisina kristittyinä” tai ”ei-kristityinä”.

Kuitenkin, jos identiteettimme rakentuu ristin varaan, niin silloin emme voi asettaa toisiamme vastakkain. Emme voi toimia ”jumalattomia” vastaan vaan heidän puolestaan, aivan kuten Kristus toimi meidän jumalattomien puolesta. Uusi identiteetti, joka syntyy yhteydestä ristiinnaulittuun Jeesukseen, asettaa minut samaan asemaan hänen kanssaan: antamaan itseni muiden käyttöön, toisten hyväksi, samalla itseuhrautuvalla rakkaudella kuten Hän. Jos risti osoittaa meille Jumalan, jonka keskeisin ominaisuus on rakkaus, huomaamme että meidän identiteettimme on sidottu samaan Jumalaan. Meidän tulee syntyä uudeksi rakkauteen, määrittyä uudelleen elämään rakkautta todeksi. Identiteettimme on itseuhrautuva rakkaus.

Henri Järvinen