Ensimmäinen viikko: Risti ja viisaus

Paaston ja pääsiäisen aikana on hyvä hetki viipyä hieman tavallista enemmän hengellisten pohdintojen parissa. Yksi kelpo vaihtoehto on lukea paastokirjaa; pohdiskella ja rukoilla jonkun itseään fiksumman syvällisten ajatusten äärellä. Valitsin paastokirjakseni Canterburyn arkkipiispan ”tilaaman” paastokirjan Looking Through the Cross. Sen on kirjoittanut pastori, tohtori Graham Tomlin, joka on St. Mellitus Collegen dekaani ja tunnettu lontoolaisen seurakuntaelämän kehittäjänä.

Kirjan teemana on pohtia kristillistä uskoa ristin näkökulmasta. Tässä blogissa esittelen kirjan mietteitä luku kerrallaan. Kirjan itsensä saa tilattua helposti monista verkkokaupoista itselleen tarkempaa perehtymistä varten. Tervetuloa mukaan paaston ja pääsiäisen matkalle!

***

Risti ja viisaus

” Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien ja lainopettajien kanssa, ja sitten neuvosto teki päätöksen…” (Mark. 15:1)

” Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.” (1 Kor. 1:15-21)

Kristinuskon useissa vaiheissa usko joutuu vastakkain viisauden ja oppineisuuden kanssa. Jeesusta tuomitsemaan kokoontui juutalaisen kansan merkittävimmät ja oppineimmat miehet: ylipapit, vanhimmat, lainopettajat. Samoin apostoli Paavali joutui Korintin seurakunnassa kohtaamaan tilanteen, jossa väki oli jakaantunut hyvin koulutettujen ja oppineiden ja ns. tavallisen seurakuntaväen kesken. Myöskin apostolina toiminut Apollos ja hänen kumppaninsa vetosivat oppineisuudellaan ja fiksuudellaan korinttolaisiin. Myös toisissa tilanteissa Paavali joutui vastatusten filosofien ja eliitin kanssa. Samoin monet muut evankeliumin julistajat eri tilanteissa.

Erityistä tässä vastakkainasettelussa, niin Jeesuksen kuin Paavalinkin kohdalla, on se, että heillä ei suinkaan ole ajatuksena ryhtyä filosofiseen mittelöön tai yrittää poliittisin puhein kääntää toisinajattelijoiden päätä. Jeesuksen kohtalo ei sekään ole mikään siisti diplomaatin diplomaattinen teloitus vaan häpeällinen ja lohduton kuolema, josta ei luulisi jäävän apostoleille leuhkittavaa. Koko tilanne huutaa äärimmäistä vastakohtaisuutta. Suuri opettaja saa roiston kohtalon.

Itse asiassa Ristiin kätkeytyykin koko kristinuskon viisaus. Ristin sanoma, jota Paavalikin julistaa Korintin luokkiin jakaantuneelle, kaunopuheisiin ihastuneille ja elitistisille. Ymmärrättekö, että se ei toimi niin! Etsittekö viisautta? Jumala tarjoaa hulluutta. Haluatte edetä ylöspäin yhteiskunnassa? Jumala tarjoaa suunnan pohjakerroksiin.  Vai on teille tärkeää keskustella sofistikoituneesti ja taidokkaasti illalliskutsuilla pakanatemppeleissa? Jumalan totuus on keskusteluaihe, joka ei kelpaa sellaisiin juhliin: ristiinnaulitseminen!

Millaisen Jumalan sinä haluaisit? Olisi jotenkin luontevaa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka olisi juuri minun ajatuksiini sopiva. Voi käydä niin, että Jumalan etsiminen tuntuu loputtomalta urakalta. Omaa Jumalaa ei löydy mistään.

Martin Lutherkin kipuili luostariaikoinaan etsien Jumalaa elämäänsä. Hänen augustiinolaisluostarinsa johtaja Johannes von Staupitz lohdutti viisailla sanoilla: ”Miksi kidutat itseäsi näillä kaikilla spekulaatiloilla? Katso Kristuksen haavoja!”.

Staupitzin ohje oli samankaltainen kuin Paavalinkin. Miksi etsiä? Katsokaa sen sijaan ristiä! Siinä näette jotain mikä hämmentää inhimillisen viisauden. Se ylittää odotuksemme elämästä ja kuolemasta; kuinka kaiken pitäisi mennä; kuinka ihmisiä tulisi kohdella. Jumala on siinä! Jumalan totuus on siinä! Katsokaa sitä! Siinä on tosi teologia ja tosi Jumala – ristiinnaulitussa Kristuksessa!

Jumala on kaikkivaltias ja ylittää meidän viisautemme. Emme voi lähestyä Jumalaa oman viisautemme varassa. Emme voi vain tarkastella maailmaa ja päätellä millainen Jumala on. Kristillinen viisaus on jotain muuta kuin maallinen viisaus. Se viisaus on Jumalan käsissä ja Jumalan toimintaa kun hän paljastaa itsestään jotain. Ja silloin hän onkin jotain sellaista mitä emme olisi voineet kuvitellakaan. Jumala ei sovikaan mielikuviimme ja oletuksiimme. Jumala ei mahtunut Jerusalemin oppineiden viisauteen, ei sofistikoituneiden Korintin kristittyjen toiveisiin. Eikä meidänkään.

Meidän on hylättävä kaikki mitä kuvittelemme Jumalan olevan. Aloitettava alusta. Risti kutsuu meitä hylkäämään ja katsomaan uudella tavalla – ristin näkökulmasta.

Paaston aikana meitä kutsutaan ristin näkökulmaan. Hylkäämään hienot oivalluksemme, hienot käsityksemme ja hieno sivistyksemme. Kysymään uusia kysymyksiä ja katselemaan maailmaa uusin silmin. Luultavasti emme saavuta lopullista tietoa kaikesta vaan ihmettelyn ja rukouksen mielen, jonka kautta voimme lähestyä Jumalaa – ristiinnaulittua Jumalaa.

Henri Järvinen